Lyhyt historia hevosten kanssa:
Hevoset ovat olleet elämässäni läsnä enemmän tai vähemmän aina. Kuusivuotiaana rakastuin suomenhevosiin ja siitä asti olen keikkunut hevosten selässä, vieressä tai perässä.
Lapsuuden ja nuoruuden ratsastin yksityisten ihmisten keskenään hyvin erilaisilla poneilla ja hevosilla. En ollut nirso hevosten suhteen, joten kokemuksia on kertynyt lämppäreistä, puoliverisistä, ex-ravurisuokeista, laiskoista newforesteista ja erikoislaatuisista vuonohevosista. Samalla kävin tunneilla Tuorin ratsutilalla ja tykkäsin paikasta paljon.
Eniten olen ratsastuksellisesti "velkaa" hienolle ja maailman kultaisimmalle suomenhevosruuna Erkko-Muistolle, joka 2000-2003 opetti mua ratsastamaan oikein.
Lapsena ja nuorena en kisannut ollenkaan. En ole syntynyt kultalusikka suussa ja ironista kyllä, äitini on hengenvaarallisesti allerginen hevosille. Tästä syystä riisuin kotona vaatteet aina ulkona, tungin ne pannuhuoneeseen ja hipsuttelin alusvaatteissa sisälle ja suoraan suihkuun.
Hevoset ovat olleet elämässä niin kauan kuin muistan, mutta vasta 2011 minusta tuli hevosenomistaja. Sehän onkin sitten ollut ihanaa, kamalaa, aikaavievää ja varsin kokemusrikasta aikaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti